Kirjailija ummehtuu yhdistetyssä työ- ja makuuhuoneessaan. Villakoirat mossaavat nurkassa Turmion kätilöiden tahdissa. Tänään soivat myös My dying bride, Verjnuarmu, The Monolith Deathcult ja Oomph.
Tunnelma on katossa. Tai pitäisikö sanoa maassa, mullan sisällä. Teksti on kuollut, eläköön teksti! Meneillään on ruumiinvalvojaiset ja henkiinherättäjäiset. Näissä juhlissa riemulla on synkeät kasvot. Luominen ei ole iloista eikä pikkusievää.
Joskus on työskenneltävä ohuenohuella siveltimellä. Toisinaan mikään moottorisahaa pienempi on turha. Tänään ei ole päiväkodin lelupäivä. Tänään tehdään totista työtä. Tänään tapetaan rakkaita.
Samoissa tunnelmissa täällä! Annoin erään hahmon kuolla pois, ja kun nettiradiosta tuli "Kiss from a Rose" -biisi (jota ennen pidin vähän semmoisena ällön imelänä) tuli melkein tippa linssiin, ahdisti ja suretti. Olin kuitenkin jo ehtinyt kiintyä tuohon hahmooni. Oikeastaan tällaisissa tilanteissa huomaa parhaiten, miten todellisia heistä voikaan tulla.
VastaaPoistaAnu, hahmoa ei kannata ottaa kokonaan hengiltä. Pane hyllylle odottamaan! Se saattaa kokea ihmeellisen jälleensyntymisen jossain toisessa tekstissä. Etkä ole itkenyt turhaan. :)
VastaaPoistaTäällä fiilikset on enempi aggrea kuin "Kiss from a Rose"-osastoa, sellaista mustaa aggrea, ei mitään siistii raivoo, jonka voimilla esim. siivoaa kämpän lattiasta kattoon. Vaan ihan killer-meininkiä. Hate you aaaaall... ;) Eikä asiaa paranna yhtään, että tänään on mentävä töihin ja teksti saa odottaa taas sopivaa hetkeä.
Aargh. Minne mä voisin ryömiä repiin nahan irti omilla hampailla?