Onnellistumisen haaste

Uskon, että ihmisenä olemisen tarkoitus on pyrkiä onnellisuuteen. Tähän tähtäävät uuden vuoden lupauksetkin, elämänlaadun parantamiseen. Kun alan urheilla, olen onnellinen. Kun tiputan painoa, olen onnellinen. Kun selviydyn tipattomasta, olen onnellinen.

Viime uutena vuonna lupasin lopettaa kahvinjuonnin. Sen teinkin. Syksystä lähtien olen juonut yhden kupin aamuisin ja löytänyt tasapainon asiaan. Kahvin kittaamisesta luopuminen on varmasti onnellistanut minua. Mutta ei siksi, että maailma nyt pelastuu, vaan siksi, että päätös lähti omasta tarpeestani ja motivaatiostani eikä ulkopuolelta. Siksi lupauksen pitäminen on tuntunut tärkeältä ja lipusminen ikävältä. Lopputulos on ollut onnellistava.

Viime vuonna julkaisin kirjan ja se tuntui mukavalta. Kirja sai jopa palkintoehdokkuuden, joten ilmeisesti se sai vastaanottajissa aikaan jotain. Tärkeintä on kuitenkin, että kirja teki minut onnelliseksi. Kirjoittaminen onnellistaa minua, tekstin tekeminen antaa väreille sävyt ja pilville kultareunat. Tykkään kirjoittaa.

Viime vuonna tein paljon töitä ja se on ollut tyhmää. Tunnen laittaneeni energiaa likoon asiaan, johon en täysillä usko. Työn tekeminen ilman motivaatiota on tuhoavaa. Joko on löydettävä motivaatio jostain, muutettava olosuhteita ja omaa asennetta, tai vaihdettava hommaa. Tänä vuonna minun on tehtävä asialle jotain. Olen vain siirtänyt ratkaisun tekemistä, ja se vasta kuluttavaa onkin. Työ ei siis ole onnellistanut minua.

Bloggaus on ollut mainio henkinen varaventtiili. Mutta välillä tunnen tekeväni siitäkin velvollisuuden itselleni. Olen siis onnistunut kehittämään täysin vapaaehtoisesta hommasta taakan? Onneksi olkoon, suoritus sekin. Mutta pääsääntöisesti bloggaus onnellistaa minua niin kuin kirjoittaminen ylipäätään.

Haastanpa teistä jokaisen pohtimaan, mitkä ovat itseä onnellistavat asiat ja sitten tekemään epäonnellistaville jotain. Ja selvyyden vuoksi: tekeminen ei tässä yhteydessä tarkoita juutalaisten työntämistä uuniin tai muunkaltaista lopullista ratkaisua, vaan itseen kohdistuvia toimia. Jos duunini on epätyydyttävää, ratkaisu ei ole, että käyn pommittamassa toimiston maan tasalle tai että kettuilen kaikille verkossa tai muualla. Muutoksen on lähdettävä itsestä.

Ja kuten kunnon elämäntapasaarnoihin kuuluu, aloitan itsestäni. Tänä vuonna haastan itseni onnellistamaan itseni tekemällä niitä asioita, joihin uskon. Elämä on liian lyhyt muuhun.