Alex Capus: Léon und Louise (Hanser Verlag, 2011) Tässäpä täysverinen romaani - koukuttava rakkaustarina ja tarkka ajankuvaus kahden maailmansodan myllerryksestä. Kirjailija Alex Capus, sveitsiläisen äidin ja ranskalaisen isän poika, on laittanut sydämensä likoon ja kertonut elävästi oman isoisänsä tarinan. Vastine löytyy tosielämästä - isoisän salainen rakastettu oli suvun vaiettu tosiasia, vaikka parin rakkaus kesti vuosikymmenten ajan.
Voisi kuvitella, että on liian hankalaa kirjoittaa tapahtumista, jotka ovat niin lähellä ja niin epäfiktiivisiä. Mutta Capus on onnistunut luomaan hienovireisen romaanin, jonka kertojana toimiva pojanpoika-kirjailija ottaa välillä dokumentaarisen viileää etäisyyttä sodanaikaisten tapahtumien kulkuun, välillä taas kuvaa intiimiltä lähietäisyydeltä pääparin pakahduttavaa rakkautta.
Vuonna 1918 17-vuotias Léon Le Galle joutuu töihin pieneen ranskalaiskylään postin morsettaja-apulaiseksi. Pian Léon tutustuu kylässä asuvaan Louiseen, sievään pormestarin sihteeriin. Pari tekee ikimuistoisen polkupyöräretken meren rantaan, mutta lupaavasti alkanut romanssi päättyy traagisesti saksalaisten joukkojen vyöryessä Normandiaan. Sekä León että Louise haavoittuvat vakavasti ja molemmat luulevat toisen kuolleen.
Vuonna 1928 Léon on naimisissa, asuu Pariisissa ja työskentelee poliisin kemistinä. Kun Léonin ja Louisen polut kohtaavat sattumalta uudelleen, alkaa uskomattomat käänteet kestävä rakkaussuhde, jota en aio spoilata tämän enempää. Sen verran voin sanoa, että romaani ei ole mikään perinteinen kolmas pyörä-tarina, vaan herkkäsävyinen rakkauskertomus. Tunnelma Pariisissa sotien välillä ja miehityksen aikana välittyy elinvoimaisena, eikä vuosia kestävä rakkaustarina lässähdä yli 300 sivun aikana, vaan jännite kantaa hienosti romaanin läpi.
1961 syntynyt Alex Capus on elänyt lapsuutensa varhaisvuodet oman isoisänsä luona Pariisissa. Täällä kirjailija kertoo enemmän romaanin synnystä ja kuvailee mm. isoisänsä hautajaisia, tapahtumaa, joka lopulta päätyi koko romaanin avauskohtaukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Kerro muillekin!