¡Comidas y bebidas muy ricas!

Tori löytyi hetken etsimisen jälkeen

Tänään aamupäivä vierähti Pochote-torilla. Pochote on eräänlainen Oaxacan hippitori. Siellä myydään luomu- ja kasvistuotteita, käsitöitä ja comida corridaa, lounasta. Tähän mennessä mielenkiintoisin makuelämys on ollut chapulines, pannussa käristetyt heinäsirkat maustettuna suolalla, chilillä ja sitruunalla. Maistuivat lähinnä kalalle. Herkullisinta on ollut tortillat, joita intiaaninaiset läpsyttelevät käsissään ja paistavat isolla pannulla. Täytteeksi saa valita kanaa, papuja, kasviksia tai salsaa, juustoa ja eriasteisesti tulisia kastikkeita.

paistettuja heinäsirkkoja kymmenen pesoa pussi

Pochote oli ihana paikka ruokailla, koska perinteinen meksikolainen keittiö ei juuri suosi vegetaristia. Lähes kaikissa ruuissa on lihaa, poikkeuksena ehkä just quesadilla, juustolla täytetty tortilla. Tortilloja on tarjolla sitten ihan joka ruokalajin kanssa. Ne rullataan putkiloksi ja syödään vasemmalla kädellä samaan tahtiin kuin oikea mättää haarukalla pääruokaa. Ravintolassa tarjoilija käy aina välillä täyttämässä pöydällä seisovaa tortilla-koria kuumilla lätyillä.

tässä syntyy tortilloja

Myös paikallinen herkku, mole, on kokeiltu. Mole on perinteinen ruskea kastike, joka koostuu ainakin suklaasta, chilistä, pavuista ja mausteista. Yleensä sitä tarjoillaan kanan tai kalkkunan kanssa. Aika huoletta olen muuten syönyt kaikkea, mikä on vastaan tullut. Pohjilla on maitohappobakteerikuuri, joka saa luvan pitää pöpöt loitolla.

Juotavista on testattu tuna, nopal-kaktuksesta puristettu mehu, jota maustetaan eri hedelmillä. Nam! Oma tehojuomani maustettiin mansikoilla, hedelmänpaloilla ja pähkinöillä.

tuna mansikalla maustettuna

Aperitiiviksi nautitaan tietenkin mezcalia, tequilaa vastaavaa agavesta valmistettua viinaa. Myytti kertoo, että meskaliinipulloon laitetaan toukka. Turistihömpötystä! Oikeasti paukku tarjoillaan punertavan maustejauheen kera, joka on valmistettu Hypopta agavis -toukista, suolasta ja chilistä. Jauhetta nautitaan samaan tapaan kuin suolahyppysellinen tequilashotin kanssa, lisukkeena appelsiinin viipale. Maistui ihan grillimausteseokselle.

Jos jotain valitettavaa on pakko keksiä, niin kahvi on kyllä aika pahaa. Tyhmää sinänsä, sillä Meksiko on maailman viidenneksi suurin kahvintuottajamaa. Mutta kuten muuallakin kolmannessa maailmassa, parhaat kahvilajikkeet menevät vientiin. Pochote-torilta ostin Yu-Van-luomukahvia, joka on ollut tähän mennessä eniten kahville maistuva tuote. :) Hinta oli paikallisittain kallis, 35 pesoa/250g eli 2 euroa, mutta tällaiselle ökyeurooppalaiselle summa on tietenkin ihan maksettavissa. Katuruoka ei kaiken kaikkiaan juuri kukkaroa kevennä. Tortillat maksavat 10 pesoa/kpl eli 60 senttiä. Parina päivänä olen syönyt täällä omassa kotikylässä katukuppiloissa 30-45 peson hinnalla täyden aterian alkukeittoineen, pää- ja jälkiruokineen. Siis 2-4 eurolla.

Tämä on ollut vasta pintaraapaisu Meksikon uskomattoman rikkaaseen ruokakulttuuriin, joka on muuten mukana myös Unescon maailman-perintöluettelossa. Palaan varmasti teemaan vielä monta kertaa!