Casa Totuk taiteilijaresidenssi

En malta pitää sitä enää sisälläni. Aika paljastaa salaisen resindenssini sijainti. Tattadadadaa: San Felipe del Agua, Oaxaca, Mexico.

Image: Salvatore Vuono / FreeDigitalPhotos.net

Meksikosta tiedämme seuraavaa:

Valtiomuoto: Liittotasavalta
Presidentti: Felipe Calderón (vuodesta 2006, ensi vuonna vaalit)
Pääkaupunki: México, Usein käytetään myös englanninkielistä nimitystä Mexico City
Väkiluku: 107 450 000
Pinta-ala: 1 972 550 km²
Rahayksikkö: Meksikon Peso, 1€ = 16.58MXN
Aikaero: Suomeen 8 tuntia
Virallinen kieli: espanja, myös 62 alkuperäisväestön kieltä
Uskonnot: 89% Katolisia, 8% Protestantteja, 5% muita uskontoja

(Lähteenä eläväinen La vida loca-blogi)

Meksikosta tiedämme myös, että sikainfluenssa lähti täältä, öljykatastrofi turmeli Meksikonlahden ja huumesodassa on tapettu vuodesta 2006 jo noin 37 000 ihmistä. Ihmisoikeustilanne on kurja, kuten esim. Satu Hassi vetää yhteen. Täällä Oaxacan osavaltiossa on 3,5 miljoonaa asukasta ja heistä noin 45 prosenttia on intiaaneja. Kansalaisaktivismi on Oaxacassa voimakasta, palaan tähän aiheeseen vielä myöhemmin.

Faktaa Meksikon ihmisoikeustilanteesta löytyy esim. Amnestyn sivuilla. Ennen lähtöä katsoin myös uskomattoman dokumenttielokuvan Meksikon oikeusjärjestelmästä. Ehkä Presunto culpable-elokuvan vaikuttavuudesta kertoo jotain se, että jo vuonna 2008 valmistunut dokumentti sensuroitiin Meksikossa ja on alkanut pyöriä teattereissa vasta tänä keväänä. Leffa vie katsojan paikkoihin, joissa kuvaaminen on suorannainen ihme: vankilaan ja oikeuden istuntoon. Tarina seuraa Antonio Zúñigan taistelua Meksikon oikeuslaitosta vastaan, joka on tuominnut hänet kahdesti murhasta - syyttömänä. "The film had drawn nearly 1 million viewers and earned about $4 million by March 11, according to industry figures", kertoo Los Angeles Times. Tätä pätkää voi suositella ihan kaikille!

Näin tuoreeltaan voin vain sanoa, että Meksiko on äärimmäisyyksien maa. Valtio on valtava, kuusi kertaa Suomen kokoinen, ja kun asukkaitakin on arviolta se reilut sata miljoonaa, joista yli 20 000 000 Mexico Cityssä, sekaan mahtuu kaikkea taivaan ja maan väliltä: vuoristoa, paratiisirantoja ja viidakkoa, modernia ja esihistoriallista, äärimmäistä rikollisuutta ja uskomatonta ystävällisyyttä. Kaikesta kurjuudesta huolimatta Meksiko on kulttuurinen aarrearkku, ja vastaisuudessa lupaan bloggailla pääsääntöisesti niistä positiivisista ruohonjuurielämyksistä.

Loppukevennykseksi tähän kuvia muutamista eläinystävistäni, myös niistä selällään rimpuilevista koppiksista. ¡Hasta luego amigos!

koppis kuorellaan, pituutta noin viisi senttiä

hämppis nurkassa, ei myrkyllinen lajike

iguanoja voi myös syödä täällä, mutta taidan silti pysyä vegetaristina

perros en la calle