Ihmiset ne ajella hytkytti, koo-koo päivän...

Pois alta!

Kun haluat kokea todellisen seikkailun, lähde mukaan Oaxacan paikallisbussiajelulle. Krusifiksit vaan peilissä pomppii, kun kuskit antaa sulle kyytiä! Jousitukset ja matkustajan kankut on kovilla, kun kylänraitilla kiihdytetään ja sitten poljetaan jarrua hidasteiden kohdalla, jotka ovat varmaan puolen metrin korkuisia. (Omat oksupussit mukaan!)

Oaxacalaisesta onnikka-ajelusta on syytä tietää muutamia asioita. Ensinnäkin bussit hurjastelevat aina ovet auki. Ilma vaihtuu ja kyytiin pääsee näppärästi puolivauhdissa. Toiseksi varsinaisia pysäkkejä ei ole. Mukaan voi nousta mistä vaan, kun kättään heilauttaa. Matka kaupunkiin maksaa 5,50 pesoa eli n. 30 senttiä.

Hyvä on myös varautua siihen, että määränpää voi jäädä arvoitukseksi. Jotain voi päätellä etulasin vaihtuvista teksteistä, mutta omalla vastuulla. Muistathan, että sama matka voi kestää kymmenen tai neljäkymmentä minuuttia päivästä ja kuljettajan fiiliksistä riippuen.

Matkustaminen on rattoisaa. Joka kuskilla radio moikaa täysillä joko latinopoppia, meksikolaista mariachi-musaa tai jotain länsimaista diskojytää. Toisinaan kuski palkkaa lennossa duuniin ns. elävän megafonin. Elävä megafoni on paikallisasukki, joka huutelee pysäkillä, että "tämä bussi menee sinne ja tänne, sitä ja tuota kautta, kannattaa tulla kyytiin, hyvä linja señoras y señores!" Uskomatonta kyllä mainonta puree, ja nyrpeäilmieisiä ihmisiä nousee eniten juuri tähän nimenomaisen mainioon ajopeliin.

Joka kuskilla on oma alttarinsa etulasissa.
Tässä Señora de Guadalupe eli Neitsyt Maria.
Kerran olen nähnyt yhdellä kuskilla maallisen
Ice Agen Sly-pehmolelun killumassa.
Mitähän siitä olisi pitänyt ajatella?

Kyytiin voi kesken kaiken ilmestyä myös katukauppiaita, jotka vetävät Ostos-TV:n veroisen shown ja myyvät krääsää muutaman pysäkinvälin matkan. Tai matkantekoa jouduttaa sokea trubaduuri, joka ilmoittaa esittävänsä muutaman laulun kitaran säestyksellä. Sanoista ei tarvitse ymmärtää kuin ne olennaiset: corazon, amor ja mi vida. Kuski veloittaa näitä eri alan yrittäjiä pikku summalla, joka vaihtaa nopsaan kädestä käteen. Matkustajan on asiallista kilauttaa trubaduurin hattuun jokunen kolikko.

Viime viikolla sain kuitenkin kokea bussireissaamisen ultimaattisen highlightin. Risteyksessä ruosteisen punainen avolava-auto täynnä työmiehiä kurvasi kahden kaistan yli suoraan bussimme eteen. Seurauksena kauhea tööttäys ja kuskin kiroilu ja pään aukominen ikkunasta. Siitäkös lava-auton kuljettaja suivaantuu, lähtee kun ammus ohjaamostaan, kapuaa bussiin (ne avoimet ovet!) ja vetää kuskia turpaan. Äijät ottavat oikein kunnon matsin siinä käytävällä, naismatkustajat kirkuvat ja änkeävät paniikissa bussin takaosaan. Muut ukot lava-auton kyydissä vain tuijottavat, vaikka hetken pelkäsin, että nekin intoutuisivat mukaan kahakkaan. Tappelu päättyy siihen, että bussikuski isokokoisempana pääsee niskan päälle, ja lavakuski luikkii takaisin kärryynsä ja kaasuttaa tiehensä. Kaikessa touhussa bussikuskilta on repeytynyt paita ja loppumatkan hän pärryytteleekin menemään pelkkä vaaleansininen kangasriekale selässä roikkuen.

Ja loppukevennykseksi vielä muutama liikennekuva lisää. ¡Adios!

Bussi päättärillä. Kuski päätti pesaista sen ennen seuraavaa kierrosta. Hieno tuli!

Kaasuauto - pullojen toimitus kotiovelle. Kovaääninen moikaa mainosta, joten aina tietää missä päin kärry kulkee.

Parhaat kilsansa nähnyt kupla

Parkkipaikka erityisesti ambulansseille.

Varo jalankulkijaa! Huomaa iloinen naamatarra.

Parhaiten pääsee kumminkin mopolla. Kyydissä voi olla nelihenkinen perhe, jolla sylissä maissisäkki ja lisäksi yksi vauva.